Suurin osa lasten ja nuorten kanssa työskentelevistä varmasti jakaa kanssani seuraavan ajatuksen, jota voi myös huoleksi kutsua. Viimeisten viiden vuoden aikana on tapahtunut muutos, johon on pikaisesti reagoitava: lasten ja nuorten hyvinvointi on heikentynyt. 

Tai itseasiassa, monet kyselyt ja barometrit osoittavat enemmänkin sen, että hyvinvoinnissa on polarisaatiota. Suurin osa lapsista ja nuorista voi hyvin, mutta pahoinvoivat voivat yhä huonommin.

Tänä päivänä yhteiskunnassamme odotetaan hyvin voimakkaasti lapsilta ja nuorilta tietynlaista osaamista ja käyttäytymistä. Ylimitoitetut odotukset kuormittavat ja aikuisten olisi osattava tulla ainakin puoleenväliin vastaan. Hyvinvoiva ja oikean tuen sekä kannustuksen saava lapsi myös oppii. 

Toisinaan lapsen on kuitenkin syystä tai toisesta vaikea oppia esimerkiksi sosiaalisia taitoja tai tunteiden säätelyä. Taustalla voi olla neuropsykiatrinen häiriö, tunne-elämän häiriö, oppimisvaikeutta, trauman kokemus tai elämän perusasiat eivät ole kunnossa (liikunta, uni, ravinto, ruutuaika). 

Arjessa haasteet voivat näkyä levottomana käytöksenä, vetäytymisenä sosiaalisista tilanteista, kouluakäymättömyytenä, ahdistavana olona, itsetunnon haasteina tai erilaisina vaihtelevina fyysisinä oireina. 

Olipa taustalla ja oireena mikä tahansa, on se tärkeä tunnistaa varhain ja saada lapsen ja nuoren kuormitus vähenemään ennakoinnilla, oikeanlaisella ja oikeanaikaisella tuella sekä uusien taitojen opettelulla. 

Mikä on sitten hevosharrastuksen yhteys edellä mainittuun?
Lue alla äidin kokemus, jonka julkaisuun olemme saaneet luvan.

Lapseni kiinnostui hevosista erään tapahtuman tarjotessa talutusratsastusta. Lapseni on aina ollut herkkä, helposti jännittyvä ja lähtenyt yliajattelemaan asioita ahdistukseen asti. Hänellä ei myöskään ollut harrastuksia, koska aiemmat harrastusyritykset olivat vain kuormittaneet häntä.

Varasin hänelle ratsastustunnin ja ensimmäinen kerta olikin mielenkiintoinen, tunteiden ja aistien vuoristorata. Hajut, hevosen hoidon ja varustamisen vaiheet, jännitys selässä, uudet ihmiset, uusi ympäristö. Ajattelin kokemuksen olevan liikaa, mutta näin ei ollutkaan.

Vaikka kaikki edellä mainittu oli tuntunut vaikealta, se ei ollut ylivoimaista, koska hevosten läsnäolo, rauhallinen ohjaus ja lapsen tunteiden huomioiminen teki tilanteesta innostavan ja motivoivan.

Lapseni on nyt ratsastanut yli vuoden ja huomaan jo arjessa hevosharrastuksen tuomat vaikutukset. Sosiaaliset- ja tunnetaidot ovat vahvistuneet, koska tallilla on opeteltava avun pyytämistä, uskallettava sanoa, jos jännittää ja pohdittava sekä sanoitettava omat ajatukset tunnista ääneen.

Hevosen lähellä ja selässä on oltava oikeasti läsnä, jolloin muut ajatukset ja murheet saavat väistyä. Tämä on tehnyt hyvää. Toisinaan on itkettänyt, sattunutkin kun on muksahdettu maahan, mutta kaikki se on vain vahvistanut.

Uskon myös harrastuksen vaikuttaneen koulunkäyntiin. Tallilla opitaan omatoimisuutta ja ohjaamaan omaa toimintaa itsenäisesti, tämä taito on opettajan mukaan näkynyt myös koulussa.

Moni asia vielä haastaa arjessa, mutta tämä harrastus tukee ja vahvistaa meidän lapsemme kasvun polkua.

Äidin kokemus kertoo hienosti sen, kuinka harrastus voi olla yksi vahvasti tukeva kehitysympäristö lapselle ja nuorelle. Hevosharrastuksesta saadut kokemukset ja uudet taidot, tunteiden huomioiminen, yhdessä oppiminen, epämukaville tunteille siedättyminen ovat kaikki kasvun tukemista. 

Puhumattakaan fyysisestä puolesta, jota tulee harjoitettua kuin huomaamatta hevosten parissa oli se sitten ratsastamista, hevosten hoitamista tai tallipuuhia. 

Tallipäivä voi olla myös se hetki viikosta, kun kaikki kuorma saadaan hevosen avustamana purettua. Moni hevosten kanssa toiminut voi varmasti samaistua siihen tunteeseen, kuinka keho ja mieli rauhoittuvat vain kokemaan yhtä hetkeä: läsnäoloa hevosen kanssa joko maasta tai selästä käsin.

Tallin tuoksuisin terveisin

Karoliina

#hevosharrastus #hevosavusteinentoiminta #ratsastustunti #hyvinvointi #kasvu #tuki